Lasten ja nuorten monilajisuus liikunnassa ja urheilussa – innostumista ja onnistumista -artikkeli

Monilajisuus – monen urheilulajin yhtäaikainen harrastaminen – on viime vuosina noussut keskeiseksi puheenaiheeksi liikuntakasvatuksessa, seuratoiminnassa ja urheiluvalmennuksessa. Kattava näyttö viittaa monilajisuuden edistävän motoristen perustaitojen kehitystä, pienentävän rasitusvammojen riskiä, parantavan henkistä hyvinvointia ja ennustavan suurempaa todennäköisyyttä liikunnalliselle aktiivisuudelle aikuisuudessa. Varhainen lajiin erikoistuminen on puolestaan yhdistetty suurempaan ylikuormituksesta johtuvaan vammariskiin, motivaation heikkenemiseen ja dropout-ilmiöihin.

Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU 2024) -tutkimuksen tuottamien kansallisten seurantatietojen mukaan seuratoimintaa harrastavat 11–20-vuotiaat olivat aloittaneet harrastamisen keskimäärin noin 6-vuotiaana. Yhteen lajiin keskittyvät seuraharrastajat tekevät lajipäätöksensä tyypillisesti jo alakouluiässä, keskimäärin noin 9-vuotiaana. Seuratoimintaan osallistuminen alkaa vähentyä varhaisessa teini‑iässä, ja osallistumisen hiipumista selittävät erityisesti ajan puute, muu tekeminen, harrastamisen kustannukset sekä liikuntaolosuhteisiin ja ohjaukseen liittyvät tekijät (Kokko & Hämylä, 2025).

Artikkeli on julkaistu Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisessa verkkolehdessä Jamk Arena Publicissa.