Aurinkopuistot Satakunnassa: Toteutus, ympäristövaikutukset ja talous

Satakunnassa on vireillä 33 teollisen mittakaavan aurinkovoimalahanketta. Suomessa aurinkopuistot ovat tyypillisesti smaa-asenteisia ja kiinteäsuuntaisia järjestelmiä. Lounais-Suomen säteilyolosuhteet ovat jopa Pohjois-Saksan tasolla. Alentuneet investointikustannukset mahdollistavat kannattavan sähköntuotannon.

Aurinkopuistojen perustamiseen liittyvät lupaprosessit ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) tarve määräytyvät tapauskohtaisesti. Kaksivaiheisen YVA- menettelyn tavoitteena on vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia ja lisätä sidosryhmien vaikutusmahdollisuuksia.

Aurinkovoiman ilmastovaikutukset liittyvät paneelien tuotantoon ja puistoalueella menetettyyn hiilinieluun. Useimmiten aurinkopuistojen ilmastovaikutukset ovat laskennallisesti positiivisia. Myös muut ympäristövaikutukset riippuvat merkittävästi siitä, millaiselle alueelle ne sijoitetaan – esimerkiksi entisten turvesoiden hyödyntäminen voi tukea luonnon monimuotoisuutta.

Aluetaloudellisesti aurinkopuistot tuovat hyötyä erityisesti rakennusvaiheessa, mutta myös pitkäaikaisessa käytössä syntyy työllisyys- ja verovaikutuksia. Käyttöiän (n. 40 vuotta) aikana puisto vaatii operointi- huolto- ja ylläpitotöitä. Näiden kustannuksista suurin osa jää Suomeen. Kunnat hyötyvät kiinteistöveroista, ja valtiolle kertyy sähköverotuloja sähkön kulutuspaikan mukaan.

Hankkeita käynnistävät sekä energiayhtiöt että hankekehitysyhtiöt, jotka myyvät valmiiksi kehitettyjä projekteja eteenpäin sijoittajille. Puiston tuloista saa ennustettavia pitkäaikaisilla sähkönostosopimuksilla (PPA) ja puistojen yhteyteen rakennetut akkujärjestelmät voivat mahdollistaa paremman tuoton.